Vegaanista

Lähimarketissa oli yllättäen tuoreita viikunoita, jotka suorastaan huusivat halusta päästä salaattiin. Viikunoiden kilohinta on tolkuton, mutta ruokailijaa kohti riittää yksikin viikuna ja viikunat ovat kohtuullisen keveitä. Ei tämä salaatti sen vuoksi konkurssia aiheuta.

muutamaa eri salaattia
tomaatti
2-4 viikunaa
n. 150 g pehmeää tofua (Silken)
oliiveja
purjoa
vaahterasiirappia
oliiviöljyä
balsamicoa

suolaa, oreganoa, mustapippuria,

Salaatti revitään laakealle tarjoiluvadille. Tomaatti lohkotaan, purjosta leikataan sentti pari hyvin ohuiksi renkaiksi ja ne asetellaan salaatin päälle.Viikunoihin tehdään veitsellä syvä viilto ristiin ja puristetaan kannasta, jolloin viikuna aukeaa “kukaksi”. Viikunat asetellaan salaatille ja päälle pudotellaan muutamia mustia oliiveja.

Tofu leikataan pieniksi kuutioiksi jotka paistetaan varoen rikkomasta kuutioita muutamassa ruokalusikallisessa oliiviöljyä kohtalaisella lämmöllä rapean ruskeiksi. Tofu suolataan reippaasti ja maustetaan oreganolla. Tofukuutiot öljyineen ripotellaan salaatin päälle. Lopuksi kaadetaan koko salaatin päälle muutama rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa) ja muutamia tippoja balsamicoa.

Tässä salaatissa oleellista on suolaisen, makean ja happamen makuliitto, joka sekä tasapainottaa että korostaa viikunoiden mietoa, erityislaatuista makua.

(Viikunat voi syödä kokonaisuudessaan)

Brownies:

5,25 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1,25 dl margariinia
0,75 dl kaakaojauhetta
1 tl suolaa
2 tl vaniljauutetta
2 tl soodaa
2 rkl etikkaa

Uuni kuumennetaan 175 asteeseen. Sopiva, n. 25×30 cm vuoka rasvataan ja korppujauhotetaan *). Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään. Sulatettu, jäähdytetty margariini lisätään juoksevana. Keskenään sekoitetut nesteet lisätään määrätietoisesti nopeasti sekoittaen, mutta ei vatkata eikä vaivata. Taikina kumotaan vuokaan ja tasoitetaan pikaisesti. Paistetaan n 25 minuuttia. Jäähdytetään, jonka jälkeen pinnalle ripotellaan tomusokeria ja paloitellaan sopiviksi neliöiksi.

*) Jos haluaa hifistellä, kannattaa sekoittaa korppujauhoihin muutama tl kaakaojauhetta, silloin korppujauho ei erotu ikävän vaaleana ruskeasta taikinasta.

Ananasta kookosliköörissä:
Tätä voi syödä sellaisenaankin vaikka kermavaahdon kanssa.

reilun kaupan ananas
n. 1 dl kookoslikööriä (esim. Malibu)
(sokeria)

Ananas paloitellaan n 2×2 cm palasiksi. (Kuori poistetaan, samoin keskus, joka on puumainen.) Palaset pannaan sopivaan kulhoon ja kookoslikööri kaadetaan päälle, lisätään maun mukaan sokeria (ei välttämätöntä), sekoitetaan ja laitetaan jääkappiin maustumaan muutamaksi tunniksi, miellellään vuorokaudeksi. (Paloja kannattaa käännellä välillä liköörissä.)

Laiska ostaa valmiin purkin ananaspaloja kookosliköörissä, mutta maku jää silloin puolitiehen. Ahkera tekee kookosliköörinkin itse.

Tämä on vähän huijausresepti, koska pihvi tehdään edellisen ohjeen paistista.

Tarvitaan siis paisti-ohjeen mukainen gluteenipaisti tai vastaava, josta leikataan pihvin vahvuinen siivu, joka kevyesti ruskistetaan kummaltakin puolelta. Ennen sitä haudutin kuitenkin sipulia ja pinaattia:

muutama sipuli
50 g pinaattia
2 tl sokeria
oliiviöljyä
balsamico-etikkaa

suolaa, pippuria, tuoretta timjamia

Sipuli leikataan renkaiksi jotka laitetaan oliiviöljyyn pannulle. Lisätään sokeria ja suolla, ruskistetaan hitaasti kohtuullisen miedolla lämmöllä. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisätään muutama tippa balcsamicoa ja veetä, haudutetaan edelleen, kunnes sipulit ovat pehmeän makeita. Laitetaan uunivuokaan odottamaan 100 asteiseen uuniin.

Pinaatit pannaan kohtuullisen lämpöiselle pannulle, lorautetaan n. 1 rkl oliiviöljyä päälle, maustetaan suolalla ja pippurilla. Paistetaan muutama minuutti, kunnes pinaatit ovat pehmenneet. Laitetaan uunipannulle sipulin seuraksi.

Paistetaan pihvi ja tarjotaan se sipulin ja pinaatin kanssa.

Huomaan, että nämä ohjeet ovat painottuneet melko paljolti perinteisten liharuokien jäljittelyyn, vaikka normaalisti ruokavalio on huomattavan erilainen. Osasyynä on varmaankin juoksuharrastukseen leikkauksen vuoksi tullut tauko. Toinen syy on varmaankin siinä, että eräällä keskustelupalstalla jotkut palstan lihansyöjät ovat kovin tunnepitoisesti kritisoineet vegaanista ruokavaliota ja muun muassa pitäneet liharuokien jäljittelyä tai liharuokien nimien käyttämistä kasvisruokien yhteydessä jotenkin epäeettisenä tai jopa moraalittomana. Kun en voi ymmärtää, mitä epäeettistä on syödä gluteenipaistia (*, niin päätin keskittyä erityisesti näihin ruokiin. Jossain vaiheessa täytyykin tehdä gluteenista vielä possunkyljyksiä.

*) Hupaisintahan näiden kirjoittajien närkästyksessä on se, että he melko varmasti syövät hyvällä ruokahalulla naudan lihasta, jota kutsutaan paistiksi. “Paisti”-sana tulee kieleemme kuitenkin puhtaasti kasvisruuasta, naurispaistista. Jos he noudattaisivat omaa “moraaliaan” tai olisivat edes loogisia, eivät he voisi tietenkään kutsua liharuokaa paistiksi.
Sinänsä on melko omituista sekoittaa etiikkaa tai varsinkaan moraalia kielessä ruuasta käytettäviin nimityksiin, mutta jos sen kerran tekee, niin varmaan olisi syytä siinä olla edes looginen.

Perusgluteenimassasta saa pienin muunnelmin monenlaista. Tänään päädyin tekemään paistin.

3 dl gluteenijauhoja
1 dl spelttimannaryynejä
1 rkl Maizzenaa
n. 1,5 dl vettä
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl aromisuolaa

jeeraa, chilirouhetta, mustapippuria, Etelä-Amerikka -mausteseosta (sis. mm. chiliä, kardemummaa, valkosipulia ym.)

Kuivat aineet ja mausteet sekoitetaan keskenään ja nesteet keskenään, jonka jälkeen neste vaivataan kuiviin aineisiin. Massasta muotoillaan paistin mallinen möykky, joka kääritään tiiviisti alumiinifolioon. Paistetaan parin sadan asteen lämpöisessä uunissa tunti, puolitoista. Lopuksi voi vielä avata foliota ja paahtaa paistia hetken ylälämmöllä, niin pinta ruskistuu vähän somemmaksi.

Tähän sopii perinteinen kermakastike:

1,5 dl kaurakermaa
n. 2 rkl HP-kastiketta tai Jamaican Jerk Saucea
1 rkl balsamico-viinietikka
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
1-2 tl Maizzenaa ja n. 2 rkl vettä

suolaa, pippuria, dijon-sinappia, mahd. loraus soijakastiketta

Ainekset sekoitetaan ja kuumennetaan kiehuvaksi. Vesitilkkaan sekoitettu Maizzena lisätään voimakkaasti sekoittaen. Kiehautetaan vielä uudelleen, kunnes kastike sakenee, ja otetaan sitten pois liedeltä. Ainesten suhteita voi muutella mieltymysten mukaan. Jos pitää paksummasta kastikkeesta, voi käyttää runsaammin Maizzenaa, juoksevammasta pitävä vähentää määrää. Enemmän happamuutta saa lisäämällä etikkaa, jolloin kannattaa lisätä vastaavasti sokeria ja suolaa myös hieman enemmän. Etikan määrää voi myös vähentää, jos ei siitä pidä tai pelkää liikaa hapokkuutta. Sinapilla ja HP:llä säädellään sitten maun voimakkuutta. Kannattaa aloittaa vaikka 1 rkl HP:tä (tai Jerkiä) ja 1 tl sinappia. Niitähän voi sitten lisätä maun mukaan.

Sairasloma on lopussa ja työt edessä. Käytännössä ei blogin pitämiseen ole sen vuoksi enää yhtä paljon aikaa kuin viimeisen kuukauden aikana. Koetan kuitenkin edelleen muutaman kerran viikossa jonkin ohjeen tänne lisätä.

Vegaaniset bratwurstit:
2 dl gluteenijauhoja
0,5 dl spelttimannaa
1 rkl Maizzenaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl aromisuolaa
1,5 dl vettä

suolaa, korianteria (ei tuoretta), muskottipähkinää, musta- ja valkopippuria, inkivääriä, himppu jeeraa, oreganoa, (currya, sipulijauhetta, kardemummaa, chiliä)

Kuivat ainekset ja mausteet sekoitetaan. Mausteita saa olla kohtuullisen reilusti, sillä makkaroiden maku laimenee keitettäessä. Nesteet ja öljy sekoitetaan ja vaivataan kuiviin aineksiin. Massasta muotoillaan nakkeja, jotka keitetään hiljaisella tulella reilusti suolatussa vedessä n. 20 minuuttia. Lopuksi bratwurstit paahdetaan miedolla lämmöllä öljyssä paistinpannulla rapean ruskeiksi.

Hodari kootaan laittamalla sämpylän väliin edellä tehty bratwursti, sinappia, kurkkusalaattia ja ketsuppia. Sen jälkeen se kaipaa vain kylmää kolaa seurakseen.

150 g pehmeää tofua (Silken)
1 dl kauramaitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl Maizzenaa
1/4 tl leivinjauhetta

suolaa, pippuria, kurkumaa

Tofu vatkataan paakuttomaksi, lisätään kauramaito, jauhot ja n. 1/4 tl kurkumaa, maun mukaan suolaa ja pippuria sekä sekoitetaan vielä tasaiseksi ja lisätään leivinjauhe loppuvaiheessa. Paistetaan miedolla lämmöllä, kunnes massa hyytyy. Teflonpannu helpottaa paistamista oleellisesti.

Täytteeksi sopii hyvin Finduksen Espanjalaiset kasvikset -pakaste kuumennettuna. Täyte lisätään omeletin toiselle puolelle ja toinen puoli käännetään varovasti päälle.

Poika tekee silloin tällöin marjapiirakkaa. Tässä ohje hänen luvallaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan piirakka on herkullista. Niinhän se usein on, yksinkertaisimmat asiat tuovat usein suurimmat nautinnot.

3,5 dl vehnäjauhoja
1 rk sokeria
150 g margariinia

täytteeksi:
n. 150 g (pakaste)mustikoita
n. 150 g (pakaste)vadelmia
sokeria maun mukaan

Pohjan ainekset sekoitetaan käsin tai monitoimikoneella ja painellaan tiiviiksi piirakkavuokaan. Marjat levitetään hieman sulaneina taikinan päälle. Älä ahnehdi liikaa marjoja piirakkaan, muuten piirakka voi jääda löysäksi ja pohja ei paistu. Sokeria päälle vain nimeksi, jos ollenkaan, sitähän voi kukin syöjä lisätä oman maun mukaan. Paistetaan 20-30 minuuttia 225 asteisessa uunissa. Jos marjat ovat aivan pakastekylmiä, kannattaa paistaa uunin alaosassa, jolloin pohja kypsyy kylmistä marjoista huolimatta paremmin. Tarjotaan vaikka soijakermavaahdon tai vegaanisen vaniljakastikkeen (Oatley) kanssa.

Kiireessäkin ehtii tehdä kasvissosekeiton.

Nopein versio on laittaa kattilaan pussillinen keittovihanneksia pakasteesta, vettä ja mausteita, keittää muutama minuutti ja soseuttaa. Tänään kuitenkin innostuin vähän kehittelemään keittoa.

1 pussi valmiita pakastekeittovihanneksia
150 g palsternakkaa
150 g kaalia
1 litra vettä
loraus kaurakermaa
1 rkl valkoviinietikkaa
vähän sitruunamehua

aromisuolaa, suolaa, pippureita, chilisekoitusta, meiramia, timjamia

Pakastevihannekset laitetaan kattilaan ja vedenkeittimellä kuumennettu vesi kaadetaan päälle. Palsternakka ja kaali silputaan hienoksi ja lisätään kattilaan. Annetaan kiehua parikymmentä minuuttia. Soseutetaan sauvasekoittimella. Maustetaan.

Kaali on toisinaan unohdettu raaka-aine nykyään. Sillä saa kuitenkin helposti makua moniin muuten vähän mauttomampiinkin ruokiin. Esimerkiksi tässä keitossa se ehti näinkin lyhyessä ajassa kypsyä maukkaaksi ja makeaksi. Siksi lisäsin vähän happoa, viinietikka ja sitruunaa, tasapainottamaan makua.

Eilisen ohjeen mukainen vegaaninen meetvursti maistuu leivän päällä tämän keiton kanssa loistavasti.

Miellän raaka-ainemäärät suhteina, en absoluuttisina määrinä. Sen vuoksi joskus voi sattua kokoluokassa virhe, nyt tuli tupla-annos aiottuun verrattuna, mutta ehkä tämä kuluu kuitenkin. Yleensä teen vain puolet tästä annoksesta.

Tämä “makkara” muistuttaa jonkin verran meetvurstia tai salamia. Jos lisää vähän reilummin savupaprikaa tai muuta vähän tulisempaa paprikaa, niin voi mieleen kaukaisesti tulla chorizokin.

3,5 dl vehnägluteenijauhoja
1 dl spelttimannaryynejä
1 rkl Maizzenaa
1 purkki Lidlin aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (285 g)
1,5-2 dl vettä
15 g aromisuolaa
10 g suolaa
1 tl savupaprikajauhetta

Kuivat ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Tomaatit öljyineen soseutetaan monitoimikoneella tai vastaavalla. Aivan rimpulalla laitteella soseuttaminen ei onnistu. Itse käytän Bamixia, johon piti hankkia tätä varten erikoisterä, jonka nimi on ikävästi “meat shredder”. Tavallinen Bamixin soseterä nimittäin tukkeutuu liian helposti ja homma ei etene. Tomaattia ei kannata soseuttaa aivan tasaiseksi, pienet sattumat ovat toivottavia. Tomaattisoseeseen lisätään n. 1,5 dl vettä ja sose vaivataan kuivien aineiden sekaan. Lisää huolelliseti vaivaten vähän vettä, jos massaan jää kuivia jauhoja, älä kuitenkaan lisää liikaa vettä, massa ei saa olla liian löysää tai makkaroista tuleekin “mureketta”. Taikinasta muotoillaan n. 5 cm läpimittainen makkara, joka kiedotaan folioon jonka päät kierretään napakan kireiksi. Tästä annoksesta tein suosiolla kaksi makkaraa.

Suolaa pitäisi laittaa ohjeen mukaan tai ehkä enemmänkin. Itse nuukailin jälleen sen kanssa, ja nyt kaipaisin lisää suolaa makkaraan. Nämä nyt vain ovat suolaisia ja rasvaisia makkaroita, eivätkä mitään terveysruokaa.

Pötkylät matkalla uuniin:

Makkarat paistetaan vesihauteessa (vuoassa, jonka pohjalla on vähän kuumaa vettä) 175 asteisessa uunissa n. puolentoista tunnin ajan, lopussa lämpöä voi vähän laskea. Jos haluaa makkaraan salamin  kuoren kaltaista rakennetta, voi ne laittaa vielä uudelleen uuniin reiluksi puoleksi tunniksi ilman alumiinikäärettä, jolloin pinta hieman kovettuu oikean salamin tyyliin. Tässä kannattaa tarkkailla paistumista, tarkoitus on, että pintakerros kuivuu hieman sitkeäksi, mutta ei kuitenkaan kovetu liikaa. Alumiinikäärettä poistaessa pitää olla varovainen, makkaroista irronnut kuuma rasva on polttavaa.

Pötkylät toisen paistokerran jälkeen jäähtymässä.

Miksi spelttimannaa? Kuten aiemmin tuli ilmi, on seitaniin (=vehnägluteenitaikinaan) hyvä laittaa vähän jauhoja tasaamaan massan kosteutta. Kerran sattui, että vehnäjauhot olivat lopussa ja tulin lisänneeksi spelttimannaryynejä, ne kun ovat varsin hienoksi jauhettuja, lähes yhtä hienoja kuin karkeat vehnäjauhot. Speltimannalla seitanin rakenne pysyy selvästi kiinteämpänä kuin vehnäjauhoilla, joten olen siitä lähtien käyttänyt pääasiassa niitä seitania valmistaessani.

Vehnägluteeni ei välttämättä ole kaikille tuttu. Lisää tietoa siitä esim. sivulta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitan.

pari porkkanaa
sipuli
fenkoli
kesäkurpitsa
oliiviöljyä
balsamicoa
sokeria

suolaa, pippuria, anista

Porkkanat viipaloidaan vinottain, lähes pitkittäin ohuiksi viipaleiksi (itse teen tämän mandoliinilla). Sipulit pilkotaan suikaleiksi. Porkkanat ja sipulit pannaan paistinpannulle tai saute-pannulle paistumaan kohtaiselle lämmölle oliiviöljyyn. Fenkoli viipaloidaan ohuehkoksi ja lisätään pannulle. Kesäkurpitsa halkaistaan, siemenet poistetaan ja viipaloidaan vinottain parin sentin viipaleiksi, jotka myös lisätään pannulle. Maustetaan suolalla, parilla tl sokeria ja anista. Käännellään hetki ja lisätään balsamicoa loraus, ehkä n. 2 rkl. Pannaan uunipannuun ja 150 asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi.

Kasviksia ei saa kypsentää liikaa, niihin pitäisi jäädä aavistus puruvastusta, al dente.

Ruuanlaitossa jaksaa aina uudelleen ja uudelleen viehättää se, että esimerkiksi yllä olevista äärimmäisen yksinkertaisista raaka-aineista syntyy pienen työn tuloksena hieno makusinfonia.

Kasvisten kanssa maistui penne-pasta ja juusto-soijasuikalekastike:

kourallinen soijasuikaleita
loraus kaurakermaa
parmesaaninmakuista juustonvastiketta
pakasteherneitä

aromisuolaa, suolaa, mustapippuria, basilikaa, rakuunaa, oliiviöljyä

Soijasuikaleet turvotetaan aromisuolalla maustetussa kuumassa vedessä. Valutetaan ja paistetaan kevyesti oliiviöljyssä. Lisätään kaurakermaa, rkl ltai pari parmesaanin makuista juustonvastiketta (Ruohonjuuri, Punnitse & Säästä)*, suolaa ja mausteet sekä viimeiseksi pakasteherneet.

*) Parmesaaninmakua antamaan käytän pienessä purkissa myytävää “dairy free Parmazano” -merkkistä “juustoraastetta” tai oikeastaan jauhetta. Ruohonjuuressa ei tätä tarkoittamaani tuotetta olekaan, mutta “Punnitse ja Säästä” ja Ekolo ainakin myyvät sitä. Ruohonjuureessa myydään ilmeisesti kyllä jotain muuta parmesaani-tyyppistä valmistetta.