Vegaanista

Poika tekee silloin tällöin marjapiirakkaa. Tässä ohje hänen luvallaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan piirakka on herkullista. Niinhän se usein on, yksinkertaisimmat asiat tuovat usein suurimmat nautinnot.

3,5 dl vehnäjauhoja
1 rk sokeria
150 g margariinia

täytteeksi:
n. 150 g (pakaste)mustikoita
n. 150 g (pakaste)vadelmia
sokeria maun mukaan

Pohjan ainekset sekoitetaan käsin tai monitoimikoneella ja painellaan tiiviiksi piirakkavuokaan. Marjat levitetään hieman sulaneina taikinan päälle. Älä ahnehdi liikaa marjoja piirakkaan, muuten piirakka voi jääda löysäksi ja pohja ei paistu. Sokeria päälle vain nimeksi, jos ollenkaan, sitähän voi kukin syöjä lisätä oman maun mukaan. Paistetaan 20-30 minuuttia 225 asteisessa uunissa. Jos marjat ovat aivan pakastekylmiä, kannattaa paistaa uunin alaosassa, jolloin pohja kypsyy kylmistä marjoista huolimatta paremmin. Tarjotaan vaikka soijakermavaahdon tai vegaanisen vaniljakastikkeen (Oatley) kanssa.

Kiireessäkin ehtii tehdä kasvissosekeiton.

Nopein versio on laittaa kattilaan pussillinen keittovihanneksia pakasteesta, vettä ja mausteita, keittää muutama minuutti ja soseuttaa. Tänään kuitenkin innostuin vähän kehittelemään keittoa.

1 pussi valmiita pakastekeittovihanneksia
150 g palsternakkaa
150 g kaalia
1 litra vettä
loraus kaurakermaa
1 rkl valkoviinietikkaa
vähän sitruunamehua

aromisuolaa, suolaa, pippureita, chilisekoitusta, meiramia, timjamia

Pakastevihannekset laitetaan kattilaan ja vedenkeittimellä kuumennettu vesi kaadetaan päälle. Palsternakka ja kaali silputaan hienoksi ja lisätään kattilaan. Annetaan kiehua parikymmentä minuuttia. Soseutetaan sauvasekoittimella. Maustetaan.

Kaali on toisinaan unohdettu raaka-aine nykyään. Sillä saa kuitenkin helposti makua moniin muuten vähän mauttomampiinkin ruokiin. Esimerkiksi tässä keitossa se ehti näinkin lyhyessä ajassa kypsyä maukkaaksi ja makeaksi. Siksi lisäsin vähän happoa, viinietikka ja sitruunaa, tasapainottamaan makua.

Eilisen ohjeen mukainen vegaaninen meetvursti maistuu leivän päällä tämän keiton kanssa loistavasti.

Miellän raaka-ainemäärät suhteina, en absoluuttisina määrinä. Sen vuoksi joskus voi sattua kokoluokassa virhe, nyt tuli tupla-annos aiottuun verrattuna, mutta ehkä tämä kuluu kuitenkin. Yleensä teen vain puolet tästä annoksesta.

Tämä “makkara” muistuttaa jonkin verran meetvurstia tai salamia. Jos lisää vähän reilummin savupaprikaa tai muuta vähän tulisempaa paprikaa, niin voi mieleen kaukaisesti tulla chorizokin.

3,5 dl vehnägluteenijauhoja
1 dl spelttimannaryynejä
1 rkl Maizzenaa
1 purkki Lidlin aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (285 g)
1,5-2 dl vettä
15 g aromisuolaa
10 g suolaa
1 tl savupaprikajauhetta

Kuivat ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Tomaatit öljyineen soseutetaan monitoimikoneella tai vastaavalla. Aivan rimpulalla laitteella soseuttaminen ei onnistu. Itse käytän Bamixia, johon piti hankkia tätä varten erikoisterä, jonka nimi on ikävästi “meat shredder”. Tavallinen Bamixin soseterä nimittäin tukkeutuu liian helposti ja homma ei etene. Tomaattia ei kannata soseuttaa aivan tasaiseksi, pienet sattumat ovat toivottavia. Tomaattisoseeseen lisätään n. 1,5 dl vettä ja sose vaivataan kuivien aineiden sekaan. Lisää huolelliseti vaivaten vähän vettä, jos massaan jää kuivia jauhoja, älä kuitenkaan lisää liikaa vettä, massa ei saa olla liian löysää tai makkaroista tuleekin “mureketta”. Taikinasta muotoillaan n. 5 cm läpimittainen makkara, joka kiedotaan folioon jonka päät kierretään napakan kireiksi. Tästä annoksesta tein suosiolla kaksi makkaraa.

Suolaa pitäisi laittaa ohjeen mukaan tai ehkä enemmänkin. Itse nuukailin jälleen sen kanssa, ja nyt kaipaisin lisää suolaa makkaraan. Nämä nyt vain ovat suolaisia ja rasvaisia makkaroita, eivätkä mitään terveysruokaa.

Pötkylät matkalla uuniin:

Makkarat paistetaan vesihauteessa (vuoassa, jonka pohjalla on vähän kuumaa vettä) 175 asteisessa uunissa n. puolentoista tunnin ajan, lopussa lämpöä voi vähän laskea. Jos haluaa makkaraan salamin  kuoren kaltaista rakennetta, voi ne laittaa vielä uudelleen uuniin reiluksi puoleksi tunniksi ilman alumiinikäärettä, jolloin pinta hieman kovettuu oikean salamin tyyliin. Tässä kannattaa tarkkailla paistumista, tarkoitus on, että pintakerros kuivuu hieman sitkeäksi, mutta ei kuitenkaan kovetu liikaa. Alumiinikäärettä poistaessa pitää olla varovainen, makkaroista irronnut kuuma rasva on polttavaa.

Pötkylät toisen paistokerran jälkeen jäähtymässä.

Miksi spelttimannaa? Kuten aiemmin tuli ilmi, on seitaniin (=vehnägluteenitaikinaan) hyvä laittaa vähän jauhoja tasaamaan massan kosteutta. Kerran sattui, että vehnäjauhot olivat lopussa ja tulin lisänneeksi spelttimannaryynejä, ne kun ovat varsin hienoksi jauhettuja, lähes yhtä hienoja kuin karkeat vehnäjauhot. Speltimannalla seitanin rakenne pysyy selvästi kiinteämpänä kuin vehnäjauhoilla, joten olen siitä lähtien käyttänyt pääasiassa niitä seitania valmistaessani.

Vehnägluteeni ei välttämättä ole kaikille tuttu. Lisää tietoa siitä esim. sivulta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitan.

pari porkkanaa
sipuli
fenkoli
kesäkurpitsa
oliiviöljyä
balsamicoa
sokeria

suolaa, pippuria, anista

Porkkanat viipaloidaan vinottain, lähes pitkittäin ohuiksi viipaleiksi (itse teen tämän mandoliinilla). Sipulit pilkotaan suikaleiksi. Porkkanat ja sipulit pannaan paistinpannulle tai saute-pannulle paistumaan kohtaiselle lämmölle oliiviöljyyn. Fenkoli viipaloidaan ohuehkoksi ja lisätään pannulle. Kesäkurpitsa halkaistaan, siemenet poistetaan ja viipaloidaan vinottain parin sentin viipaleiksi, jotka myös lisätään pannulle. Maustetaan suolalla, parilla tl sokeria ja anista. Käännellään hetki ja lisätään balsamicoa loraus, ehkä n. 2 rkl. Pannaan uunipannuun ja 150 asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi.

Kasviksia ei saa kypsentää liikaa, niihin pitäisi jäädä aavistus puruvastusta, al dente.

Ruuanlaitossa jaksaa aina uudelleen ja uudelleen viehättää se, että esimerkiksi yllä olevista äärimmäisen yksinkertaisista raaka-aineista syntyy pienen työn tuloksena hieno makusinfonia.

Kasvisten kanssa maistui penne-pasta ja juusto-soijasuikalekastike:

kourallinen soijasuikaleita
loraus kaurakermaa
parmesaaninmakuista juustonvastiketta
pakasteherneitä

aromisuolaa, suolaa, mustapippuria, basilikaa, rakuunaa, oliiviöljyä

Soijasuikaleet turvotetaan aromisuolalla maustetussa kuumassa vedessä. Valutetaan ja paistetaan kevyesti oliiviöljyssä. Lisätään kaurakermaa, rkl ltai pari parmesaanin makuista juustonvastiketta (Ruohonjuuri, Punnitse & Säästä)*, suolaa ja mausteet sekä viimeiseksi pakasteherneet.

*) Parmesaaninmakua antamaan käytän pienessä purkissa myytävää “dairy free Parmazano” -merkkistä “juustoraastetta” tai oikeastaan jauhetta. Ruohonjuuressa ei tätä tarkoittamaani tuotetta olekaan, mutta “Punnitse ja Säästä” ja Ekolo ainakin myyvät sitä. Ruohonjuureessa myydään ilmeisesti kyllä jotain muuta parmesaani-tyyppistä valmistetta.

Teen leivonnaiset yleensä sokerittomina käyttäen makeutusjauhetta. Makeutusjauheet kestävät huonosti kuumentamista, joten sokerilla kakku onnistuu paremmin.

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl makeutusjauhetta (sokeria)
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
0,75 dl margariinia
1 tl vaniljauutetta
1 rkl etikkaa
2 dl kylmää vettä

Uuni kuumennetaan 175 asteeseen. Irtopohjavuoka rasvataan ja korppujauhotetaan. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään. Sulatettu, jäähdytetty margariini lisätään juoksevana. Keskenään sekoitetut nesteet lisätään määrätietoisesti nopeasti sekoittaen, mutta ei vatkata eikä vaivata. Taikina kumotaan vuokaan ja tasoitetaan pikaisesti. Paistetaan n 25 minuuttia. Jäähdytetään.

Tällä kerralla tein pinnalle kuorrutteen:

1,5 dl vettä
1 rkl agar-agaria
0,5 dl kaakaojauhetta
100 g margariinia
2 dl makeutusjauhetta (sokeria)

Agar-agar sekoitetaan veteen ja kuumennetaan, kunnes se liukenee. Sekoitetaan sekaan margariini. Otetaan liedeltä lisätään kaakaojauhe ja annetaan hetken jäähtyä, jonka jälkeen lisätään makeutusjauhe. Annetaan jäähtyä edelleen hetki kunnes seos alkaa saota. Levitetään kakulle. Pinnalle voi lisätä vaikka hunajapaahdettuja kookoshiutaleita. Jos välttää hunajaakin, niin voi lisätä tietysti tavanomaisia kookoshiutaleita.

Tarjotaan vaikka soijakermavaahdon ja Marashino-kirsikoiden kera. (Jos kaapissa sattuisi olemaan Marashino-likööriä, niin kakun voisi mainiosti kostuttaa muutamalla likööripisaralla ennen kuorruttamista. Suosittelen.)

Viikonloppuna on kaikenlaista puuhaa, joten jättikokoinen kaalilaatikko auttaa ruokahuollossa, sitä voi lämmittää tarpeen mukaan.

iso kaali
2-3 sipulia
2 dl risottoriisiä
4 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl tummaa siirappia
oliiviöljyä

suolaa, aromisuolaa, valkopippuria, meiramia

Kaali suikaloidaan ohueksi ja laitetaan pieneen vesimäärään kypsymään suureen kattilaan, päälle ripotellaan n. 1 rkl suolaa. Sipuli silputaan ja kuullotetaan pannulla reilussa oliiviöljyssä (pari rkl). Riisit keitetään n. puolessa litrassa vettä 20 minuuttia. Sillä välin laitetaan soijarouhe turpoamaan n. 4 dl vesimäärään, lisätään rouheeseen samalla aromisuolaa ja mustapippuria ja pari rkl oliiviöljyä. Kun kaali on kypsentynyt pehmeäksi, yhdistetään kattilassa kaikki ainekset (riisi keitinvesineen) ja lisätään vettä niin, että saadaan löysähkö puuro. Maistetaan ja lisätään valkopippuria n. 1 tl, pari rkl kuivattua meiramia, muutama rkl oliiviäljyä ja tarvittaessa suolaa. Paistetaan 180 asteisessa uunissa tunti, mieluummin enemmänkin, jolloin loppuvaiheessa lämpöä lasketaan ja tarvittaessa laitetaan vuokien päälle leivinpaperi.

Taas ajatuksia tärkkelyksestä: Teen itse kaalilaatikon ehdottomasti riisillä, joko aivan puuroriisillä tai mieluiten risottoriisillä. Mieleiseni kaalilaatikko onkin ehkä enemmän uunirisotto kuin varsinainen laatikko. Laatikon pitää olla mehevän kostea, riisin kermaisen risottomaista. Laatikkoon pitää siksi laittaa riittävästi nestettä, ettei se kuivu liikaa uunissa. Kypsymisen aikana risottoriisistä irtoaa tärkkelystä, joka yhdessä oliiviöljyn, siirapin ja suolan kanssa muodostaa kehdon pehmeäksi kypsyneen kaalin herkullisella maulle. Meirami korostaa kaalin makeaa makua, valkopippuri puolestaan antaa pienen vastakärjen sille.

Joulunajan mässäilyn jälkeen on pakko keventää välillä, varsinkin kun ei pääse vielä lenkillekään. Lounaaksi siis vain kasvissalaatti.

rucolaa
lehtisalaattia
tomaattia
purjoa
pinjansiemeniä
oliiviöljyä
punaviinietikkaa

Sekoitetaan kourallinen revittyä lehtisallaattia ja rucolaa, sekaan lohkottu tomaatti. Päälle ohuiksi renkaiksi leikattua purjoa ja pinjansiemeniä. Päälle roiskitaan neitsytoliiviöljyä ja vanhaa punaviinietiikkaa ja rouhaistaa vähän pippuria.Itse en pidä suolasta salaatissa, mutta maun mukaan voi sitäkin lisätä.

Seuraksi vaikka kauralimppusiivu voideltuna Tofutti Chives -tuorejuustolla ja sen päälle pari savutofuviipeletta, proteiinin saannin varmistamiseksi

Eilisestä tähteeksi jääneistä soijapyöryköistä tehdään tietysti soijapyörykkäleipä, Ruotsin “kansallisleivän”, lihapullaleivän mallin mukaan:

Punajuurisalaattiin tarvitaan:
50 g etikkapunajuuria
1 rkl Kavlin rasvatonta majoneesia
1 rkl Tofutti-hapankerman kaltaista valmistetta

Punajuuret kuutioidaan tai suikaloidaan sopiviksi. Sekoitetaan majoneesi ja Tofutti-keinohapankerma punajuuriin. Riittää pariin leipään.

Hapanleivän päälle sivellään margariinia ja kootaan 2-3 soijapyörykkää halkaistuna, sopivasti punajuurisalaattia ja nostetaan päälle esimerkiksi muutama lehti rucolaa.

Tänään vaimoni valmisti lisäkkeeksi ratatouillea, joka on ehdoton herkku. En itse enää edes yritä tehdä sitä, koska tämä on paljon parempaa. Tässä ratatouillessa ei ole munakoisoa. Mielestämme se on turha, makua se antaa kovin vähän ja sen rakenne muuttuu keitettäessä ikävän limamaiseksi.

2 sipulia
2 paprikaa, mielellään eri värisiä
1 kesäkurpitsa
4 tomaattia
2 rkl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria, oreganoa

Sipuli lohkotaan ja kuullotetaan kattilassa oliiviöljyssä. Lisätään kuutioidut paprikat ja kesäkurpitsa. Viimeiseksi lisätään lohkotut tomaatit (kannat poistetaan). Kaikki kasvikset lohkotaan kohtuullisen suuriksi paloiksi. Kiehautetaan kannan alla, kunnes kasviksista kertyy nestettä kattilaan. Lisätään maun mukaan suolaa, pippuria ja oreganoa. Keitetään hiljalleen kokoon ilman kantta pari tuntia. Mitä tiiviimmäksi neste kiehuu kokoon, sen maukkaampi siitä tulee.

Onnistuin vihdoin saamaan haluamani rakenteen soijarouhepyöryköihin.

2 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl vettä
0,5 dl kaurakermaa
2 rkl spelttimannaryynejä
2 rkl korppujauhoja
1 rkl Maizzenaa
1 rkl tomaattipyrettä

aromisuolaa, timjamia, pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa

Kiehauta vesi ja kaada kulhoon soijarouheen päälle, anna turvota hetki. Turvota toisessa kulhossa spelttiryynit ja korppujauhot kaurakermassa. Sekoita turvotettuun soijarouheeseen. Lisää mausteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu kovin kuivalta, lisää hieman nestettä, vettä tai kaurakermaa. Ole kuitenkin varovainen, liian löysästä taikinasta ei tule hyviä pyöryköitä, ne jäävät kypsennettyinäkin ikävän löysiksi. Muotoile taikina pyöryköiksi. Paista pyörykät paistinpannulla rasvassa tai uunissa pellillä noin 200 asteessa ruskeiksi. Uunissa paistattaessa voi suihkauttaa vähän öljyä pyöryköiden pinnalle, niin ne ruskistuvat paremmin.