Tämä on vähän huijausresepti, koska pihvi tehdään edellisen ohjeen paistista.
Tarvitaan siis paisti-ohjeen mukainen gluteenipaisti tai vastaava, josta leikataan pihvin vahvuinen siivu, joka kevyesti ruskistetaan kummaltakin puolelta. Ennen sitä haudutin kuitenkin sipulia ja pinaattia:
muutama sipuli
50 g pinaattia
2 tl sokeria
oliiviöljyä
balsamico-etikkaa
suolaa, pippuria, tuoretta timjamia
Sipuli leikataan renkaiksi jotka laitetaan oliiviöljyyn pannulle. Lisätään sokeria ja suolla, ruskistetaan hitaasti kohtuullisen miedolla lämmöllä. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisätään muutama tippa balcsamicoa ja veetä, haudutetaan edelleen, kunnes sipulit ovat pehmeän makeita. Laitetaan uunivuokaan odottamaan 100 asteiseen uuniin.
Pinaatit pannaan kohtuullisen lämpöiselle pannulle, lorautetaan n. 1 rkl oliiviöljyä päälle, maustetaan suolalla ja pippurilla. Paistetaan muutama minuutti, kunnes pinaatit ovat pehmenneet. Laitetaan uunipannulle sipulin seuraksi.
Paistetaan pihvi ja tarjotaan se sipulin ja pinaatin kanssa.
Huomaan, että nämä ohjeet ovat painottuneet melko paljolti perinteisten liharuokien jäljittelyyn, vaikka normaalisti ruokavalio on huomattavan erilainen. Osasyynä on varmaankin juoksuharrastukseen leikkauksen vuoksi tullut tauko. Toinen syy on varmaankin siinä, että eräällä keskustelupalstalla jotkut palstan lihansyöjät ovat kovin tunnepitoisesti kritisoineet vegaanista ruokavaliota ja muun muassa pitäneet liharuokien jäljittelyä tai liharuokien nimien käyttämistä kasvisruokien yhteydessä jotenkin epäeettisenä tai jopa moraalittomana. Kun en voi ymmärtää, mitä epäeettistä on syödä gluteenipaistia (*, niin päätin keskittyä erityisesti näihin ruokiin. Jossain vaiheessa täytyykin tehdä gluteenista vielä possunkyljyksiä.
*) Hupaisintahan näiden kirjoittajien närkästyksessä on se, että he melko varmasti syövät hyvällä ruokahalulla naudan lihasta, jota kutsutaan paistiksi. “Paisti”-sana tulee kieleemme kuitenkin puhtaasti kasvisruuasta, naurispaistista. Jos he noudattaisivat omaa “moraaliaan” tai olisivat edes loogisia, eivät he voisi tietenkään kutsua liharuokaa paistiksi.
Sinänsä on melko omituista sekoittaa etiikkaa tai varsinkaan moraalia kielessä ruuasta käytettäviin nimityksiin, mutta jos sen kerran tekee, niin varmaan olisi syytä siinä olla edes looginen.
3 Kommenttia
Tammikuun 23. 2009 klo 21:28
Maiskis, tämä kuulostaa lupaavalta. Just sain Ekolosta paketin, jossa myös gluteenijauhoa. Täytynee alkaa kokeileen seitanin tekoa tässä lähiaikoina.
Tammikuun 25. 2009 klo 11:30
Tämä on hyvää, varsinkin jos sipulista tykkää.
Seitanista minulla on vaihtelevia kokemuksia. Alkuun oli hieman vaikeuksia tottua koko otukseen. Valmistus on melko tarkkaa puuhaa, joten kannattaa suhtautua avoimin mielin ja varautua ehkä pieniin epäonnistumisiinkin. Kyllä siihen lopulta kuitenkin alkaa tulla tolkkuakin. Ei ehkä ensimmäiseksi kannata kuitenkaan tehdä jättikokoista paistia, vaan lienee viisasta aloittaa kohtuullisilla määrillä. (Liian pieni massakin voi tosin olla hankala, ainesten määrät ovat silloin paljon tarkempia.)
Seitanin oikean nestemäärän säätely voi olla vähän hankalaa. Neste pitäisi melkeinpä lisätä kerralla, muuten se on vaikeaa. Jos nestettä tulee liikaa, seitanista tulee sienimäistä hötöä. Liian vähän nestettä johtaa liian kuivaan massaan. Massan tekeminen ja nestemäärän säätely on paljon helpompaa, kun lisää massaan vehnäjauhoja, spelttimannaryynejä tai maissijauhoja. Silloin lopputulos ei kuitenkaan enää ole yhtä “lihamainen”. Jos muita jauhoja lisää liikaa, niin tulos alkaa muistuttaa mitä hyvänsä pastataikinaa, eikä enää seitania. Valmistus on sen vuoksi tasapainoilua näiden vaihtoehtojen välillä. Toisaalta kokeileminen eri suhteilla voi olla mielenkiintoistakin.
Oikein tehty seitan ei muistuta lainkaan “taikinaa”, vaikka valmistus voi pikaisesti siihen viitatakin. Seitan on selkeästi vähemmän taikinaa kuin vaikkapa HK:n sininen tai monet muut makkarat. Seitan tehdään gluteenista, s.o. puhtaasta vehnäproteiinista, eikä siinä ole lainkaan hiilihydraattia tai rasvaa itsessään. Kun puhtaaseen gluteenijauhoon lisätään nestettä, tuloksena syntyy erittäin sitkeä massa, jonka käsittely on jopa hankalaa sitkon vuoksi. Massa muistuttaa olemukseltaan jotain lihan ja läskin väliltä, eikä se ole ollenkaan esimerkiksi leipätaikinan kaltaista. Kypsennettäessä seitan kiinteytyy ja kypsänä se muistuttaakin jossain määrin lihaa. Proteiinipitoisuus seitanvalmisteissa on korkea, esimerkiksi sivuilla esitetyn ohjeen mukaisissa bratwursteissa proteiinipitoisuus on selvästi suurempi kuin tavanomaisissa halpamakkaroissa. Maustamalla sopivasti seitanin voikin saada erehdyttävästi muistuttamaan lihatuotteita.
Tammikuun 25. 2009 klo 20:49
Kiitos kaunis infopaketista. Onhan sitä tekstiä keittokirjoissakin, mutta harvoin saa näin seikkaperäistä selostusta. (:
Jätä kommentti